Taas tuo hajuvesi, ajatteli Andreas istuessaan bussissa. Hän oli monesti miettinyt, mikä tuo hajuvesi on. Joskus hän oli jopa harkinnut kiertävänsä Sokoksen alakerran saadakseen sen selville.
Huonosti nukutun yön jälkeen olo oli hieman alakuloinen. Onneksi kuulokkeet eivät olleetkaan rikki, joten Andreas saattoi tuudittautua unisuudessaan Richard Bedfordin rohkaisevaan ääneen. Heräilyn vuoksi edellisyön unet olivat hyvin mielessä. Mukavien unien muistelu bussin perällä varttitunnin verran olikin Andreaan suunnitelma, kunnes nenä nappasi ulkoisen ärsykkeen.
Koko bussimatkan hajuvesi täytti voimakkaasti bussin ilmatilaa. Siltä ja sen tuomilta muistoilta ei voinut paeta. Se oli aina ollut yhtä läpitunkeva, aivan kuten siihen liittyvät muistotkin. Läpitunkevat eikä välttämättä enää niin mukavat.
Parfymoitu ei ollut bussissa yksin. He seisoivat täyden bussin käytävällä, vastakkain niin, että Andreaksen nenää ärsyttävä oli selin, silmää miellyttävä kohti Andreaan istuinta. Vaivihkaiset vilkaisut johtivat katsekontaktiin.
Jotenkin tuntui kuin maailmankaikkeus olisi halunnut hyvitellä huonosti nukuttua yötä.
