Aamulla n. klo 7:58, kaksi minuuttia ennen herätyskellon soittoa koira alkoi ulista luullessaan jääneensä yksin. Tähän ääneen Andreas heräsi. Saatuaan koiran hiljaiseksi hän päätti ansaitsevansa vartin verran lisää unta, joten asetti kellon soimaan 7:15. Sen jälkeen hän lähti reppureissulle kotiseudulleen, ja päätti leiriytyä jonkin omakotitalon pihaan. Hyvin nukutun yön jälkeen Andreaksen täytyi kipaista hoitamassa pari pankkiasiaa, mutta palattuaan teltalle oli omakotitaloa asuttava mummo kiertänyt piikkilankaa teltan ympärille. Silloin Andreaasta alkoi tuntua, että jokin oli vialla.
Matkalla töihin hän juoksi kadun varressa seisovan sporttisen Toyotan ohi. Kuski yritti saada autonsa pysymään käynnissä, ja haju vei Andreaksen lapsuuteensa, jossa hän oli ollut isän kanssa käyttämässä perheen vanhaa Peugeotia huollossa Teboililla, joka nykyään on muutettu jonkun asunnoksi.
Ihmeen kaupalla vain hieman töistä myöhästyneenä Andreas alkoi työskentelemään kotikaupunkiinsa liittyvän projektin parissa. Karttaa katsellessaan hän huomasi ajattelevansa monenlaisia menneitä: Andreaksen silmiin sattui risteys, jossa hänen edessään ajava auto kolaroi bussin kanssa. Kolarista syntynyt ääni oli ollut sangen hämmentävä, täsmälleen samanlainen kuin elokuvissa. Sit hän ei ollut osannut odottaa.
Kalevankadulla oli asunut hänen tätinsä, jonka osoitteessa oli ollut kaksi kirjainta, 24 a A 13 tai jotain. Tädin televisiossa oli ollut kaukosäädin, ja siitä näkyi tekstitelevisio sekä mystinen kanava nimeltä PTV. Kahvella istuttiin pinnaselkäisissä tuoleissa ja mehun kanssa sai tiikerikakkua. Andreas oli myös ollut vakuuttunut, ett serkun huoneessa oli kierreportaat yläkertaan.
Kaksikerroksinen kerrostaloasunto kuulosti nuoresta Andreaasta jotenkin jännittävältä. Ilmeisesti portaita ei kuitenkaan todellisuudessa ollut, vaikka hän muisti yläkerran vihreän seitsenkymmenlukuisen kukkatapetinkin. Ainoat portaantapaiset asunnon sisällä olivat kyllä serkun huoneessa: tikkaat, joilla kerrossänkyyn kiivetään.
Citymarketin parkkihalliin Andreas taas oli onnistunut jättämään isänsä auton yöksi, kun oli mennyt erään tytön kanssa syömään ja market oli sillä välin sulkenut ovensa parkkihallia myöten. Lopulta isä oli hakenut Andreaksen tämän pienellä autolla, joka oli samanniminen kuin se ravintola. Samana kesänä hän oli myös kävellyt tytön kanssa vailla päämäärää mintunmakuisia Magnumeita syöden pitkin puurivein reunustettua katua.
Myöhemmin saman vehreän kadun toisessa päässä Andreas oli muuttoapuna tuttavaperheelle, joka muutti samaan kaupunginosaan Andreaksen tädin kanssa. Hän hymyili itsekseen muuton ajan: asunnossa oli kaksi kerrosta ja niiden välillä kierreportaat.
