Tapansa mukaan Andreas ei jaksanut töistä lähtiessään odottaa seuraavaa järkevää bussia, vaan otti ensimmäisen suurin piirtein oikeaan suuntaan menevän. Tällä kertaa hän perusteli tämän valinnan itselleen niin, että siten hän voi nauttia auringonvalosta enemmän, järkevä reitti töistä kotiin julkisilla liikennevälineillä edellytti lähes kolmasosan matkasta taittuvan pimeässä maan alla. Ilma olikin upea, kevään toisen päivän ehtoopuoli. Vielä kahdeksan aikaankin aurinko paistoi, tai siis taivas oli kirkas, aurinko oli juuri laskemaisillaan. Ulkoilma selvästi jo lämpimämpi kuin hieman aiemmin, mutta napakan viileä.
Bussin saapuessa Tukholmankadulle takapenkillä istuva Andreas vilkaisi taakseen ja tarkisti takaa tulevan bussin numeron. Kahdeksantoista, ei ole siis kiirettä vaihtaa bussia pysäkillä. Astuttuaan bussista hän huomasi odottamansa bussin edellisen bussin edessä pysäkillä, juuri tekemässä lähtöä. Seuraavan bussin oli määrä tulla kahdenkymmenen minuutin päästä ja nälkäistä Andreasta harmitti. Hän päätti kävellä ilmasta nauttien seuraavalle pysäkille, ja sitä seuraavalle, mikäli aikaa tuntuisi riittävän.
Tästä Andreas muisti erään tapauksen. Hän oli vastikään muuttanut kaupunkiin, ja oli jostain syystä käynyt ostamassa hampurilaisaterian Pasilan asemalta tarkoituksenaan mennä bussilla kotiin syömään se. Hän käveli bussipysäkille odottamaan viisikymppistä, mutta silloinkin bussin saapumiseen oli aikaa, joten Andreas päätti kävellä bussin reittiä eteenpäin.
Hän käveli pysäkiltä pysäkille, tarkisti jokaisella pysäkillä ajan, ja päätti kävellä uudelle pysäkille niin monta kertaa, että jossain vaiheessa bussi ohitti hänet kohdassa, josta oli yhtä pitkä matka kotiovelle kuin kotiovelta bussilinjan lähimmälle pysäkille. Ranskalaiset olisivat siis olleet nihkeitä ja kylmiä vaikka Andreas olisi jättänyt kävelemättä ne kaksi kilometriä ja jäänyt odottamaan bussia Pasilaan.
Tänään Andreas käveli kaksi ja puoli kilometriä, Tukholmankadulta aina Kotkankadulle saakka. Olisi hän ehtinyt kävellä pidemmällekin, mutta hän ei halunnut enää yhtään viivyttää syömäänpääsyään, ja odotti bussia kokonaiset neljä minuuttia Alppilassa. Kulosaaren ja Herttoniemen välistä hän näki Arabian yllä auringon kuin Japanin lipusta. Pysäkillä bussin ovet avautuivat hitaasti, ja Andreas asti bussista pois täsmälleen samalla hetkellä kuin mies astui pysäkiltä bussiin.
